On taasen sunnuntai…Kesäaamut ovat ihania, varsinkin viikonloppuaamut. Jostain syystä kesälomallakin ne on ne viikonloppuaamut kun jaksaa satsata aamiaiseen, vaikka voisihan ihanan aamiaisen tehdä lomalla joka aamu! Tänä aamuna haimme kasvimaalta pinaattia ja mangoldia ja kokkasimme aamiaismunat uunissa. Viereen pekonipaahtis, mehulasi ja hyvää kahvia.
Tämä osoittautui myös hyväksi tavaksi hyödyntää runsasta mangoldisatoa!
(2:lle)
4 kourallista mangoldia/pinaattia tai molempia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
4 kananmunaa
2 rkl kermaa tai maitoa
2 rkl parmesaania raastettuna
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Huuhtele mangoldi ja pinaatti ja hienonna hieman mangoldin lehtiä veitsellä. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja lisää lehdet pannulle. Paista niin että lehdet juuri ja juuri pehmenevät. Valuta ylimääräinen neste pois ja mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi mangoldi-pinaattiseos kahteen uuninkestävään annosvuokaan. Riko kananmunat annosvuokiin (2 munaa per annosvuoka). Lisää vuokiin 1 rkl kermaa ja parmesaaniraastetta. Kypsennä uunissa 15 minuuttia. Mausta suollalla ja pippurilla, tarjoile heti lämpimänä.
Lepolan perunamaasta nousee edelleen ihanaa siikliä, joka maistuu aivan alkukesän uusilta perunoilta! Grillinyytissä on helppo valmistaa erilaisia perunoita, mm. valkosipuliperunat onnistuvat hyvin! Yksi suosikkimme on tänä kesänä ollut sinihomejuustolla maustetut perunat. Ne valmistuvat näin:
Viipaloi uudet perunat ja levitä foliolle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta sekaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Lisää perunoiden päälle muutama nokare sinihomejuustoa, sulje nyytti ja grillaa kuumassa grillissä 15-20 minuuttia.
Nämä pannarit ovat tuhtia tavaraa, mutta tosi hyviä. Meillä meni Lepolassa yksi kesäilta näitä paistellessa ja ei sitten muuta ruokaa enää tehtykään, kun massut oli niin täynnä :)
(6:lle)
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
1 dl kokonaisia saksanpähkinöitä
3 banaania
1 muna
2,5 dl maitoa
2 rkl tummaa rommia
50 g pehmeää voita
Tarjoiluun:
2-3 banaania
1 dl kokonaisia saksanpähkinöitä
siirappia
(kuohukermaa)
Hienonna pähkinät veitsellä tai huhmareessa. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri ja pähkinät. Survo toisessa kulhossa banaanit haarukalla. Lisää banaanien joukkoon kananmuna, maito, rommi ja voi. Lisää seokseen kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista pannarit ohukaispannulla voissa. Pidä pannarit folion alla lämpiminä.
Viipaloi loput banaanit ja rouhi pähkinät. Valuta pannareiden päälle siirappia (ja kuohukermaa). Ripottele pinnalle pähkinät ja tarjoa banaaniviipaleiden kanssa.
Tämä resepti löytyi muuten alunperin kirjasta “Aussikokkien matkassa”. Jonkun verran olen reseptiä yksinkertaistanut, mutta idea on sama. Banaanin, pähkinöiden ja rommin liitto tuntui nimittäin heti hyvältä idealta!
Viime yönä saatiin Lepolaan tämän kesän ensimmäinen kunnon sade! Vettä tuli lähes koko yö ja se teki varmasti hyvää koko pihalle. Kasvimaalla ainakin kesäkurpitsat saivat sateesta kaivatun kasvuruiskeen. Myös huonolla kastelulla olleet kukkapenkit nauttivat sateesta. Tähän asti kasvimaata on kasteltu vanhan kaivon vedellä ja koko ajan on mietitty että milloinkohan se loppuu. Nyt varmaan kaivokin sai vähän täytettä! Ja parastahan tässä kaikessa oli se, että sade tuli todellakin yöllä! Nyt taivas näyttää jo kirkastuvan.
Ja jos jossain päin vielä sataa, niin suosittelemme herkuttelua Banaani-pähkinäpannareilla. Yhtenä kesäiltana niitä paisteltiin ja ovat niin tuhtia tavaraa, että sopivat erinomaisen hyvin sadepäivän ja lautapelien (tai leffan katselun) kyytipojaksi!!
Olemme vuosittain pyrkineet valitsemaan monikäyttöisen punaviinin Lepolan talon kesäviiniksi. Tänä vuonna valinta oli helppo. Monen lehden vinkistä löytyi Footmark Pinotage 2010, joka osoittautui heti alkutesteissä ällistyttävän monipuoliseksi. Täyteläisestä ja hieman makeasta mausta huolimatta vankka punaviini toimii täysin jäähdytettynä, hedelmäisten salaattien kera, grilliruokien kanssa ja muuten vaan illan viiletessä hyvässä seurassa. Vaikea sanoa onko Footmark luontoäidin yllätys valmistajilla vai teollistuvan viinikulttuurin taidonnäyte – niin tai näin, kesän lämpimät hetket ystävien kanssa sponsoroi tänä kesänä Footmark. Kiitokset myös paikalliselle Alkolle, joka rahtasi viiniä janoisille mukisematta. Tämä viinihän oli monesta Alkosta tänä kesänä loppu, sillä hintakin oli ilahduttava – alle 6,5 euroa…
Lepolassa kasvatetaan myös syötäviä kukkia salaattipöytään ja leivonnaisten koristeeksi. Meiltä löytyy perinteisiä lajeja eli köynnöskrassia ja kehäkukkaa. Molemmat on erittäin helppo kasvattaa siemenestä. Krassi on myös kukkii pitkälle syksyyn.
Krassin kukkia ja lehtiä sekä kehäkukan kukkien terälehtiä käytetään meillä pääosin salaattien koristeena. Krassin lehdet maistuvat piparjuurimaisilta ja tuovat salaattiin makua. Jostain luin, että köynnöskrassin raa’at hedelmät voisi myös säilöä ja käyttää kapriksen tavoin!
Kehäkukka on ilmeisen vanha ja monikäyttöinen rohdoskasvi. Sitä on käytetty monenlaisena rohtona ja mm. ihonhoidossa ja hiusten huuhteluvedessä antamassa vaaleille hiuksille kultaista sävyä! Kehäkukka myös suojelee muita kasveja tuholaisilta. Siksi meilläkin se kasvaa omassa penkissään kasvimaalla porkkanoiden ja punajuurien välissä. Ja en tiedä johtuuko kehäkukasta (todennäköisesti ei…), mutta tänä vuonna myyrät eivät ole löytäneet meidän makeita punajuuria, vaan olemme saaneet nauttia niistä itse!
Lisää tietoa kehäkukasta: www.luontoportti.com
Lepolan pihasauna ja saunan pukuhuone ovat suhteellisen pieniä tiloja. Siksi pitkään on ollut mietinnässä haloille jonkinlainen säilytysratkaisu. Puukorit ovat nimittäin pienissä tiloissa aina tiellä. Järkevimmältä tilankäytöltä pienessä pukuhuoneessa tuntui tietysti ottaa kuutioita käyttöön ylhäältäpäin. Niinpä ratkaisimme ongelman yksinkertaisella halkotelineellä. Koivuvanerista sahattiin sopivat palaset ja ne ruuvattiin kulmista yhteen. Lepolan halkotelineen leveys on noin 50 cm ja korkeus noin 160 cm. Ja kyllä tähän suomi-design taidonnäytteeseen halkoja mahtuu :)! Ja on ne halot näin kehystettynä tosi kauniitakin!
Satokausi on hauskaa aikaa Lepolassa. Joka päivä kasvimaalta tai hedelmätarhasta löytyy jotain uutta suuhun pantavaa. Tänään vuorossa on punaherukat.
Tänä vuonna punaherukkasato jää Lepolassa pieneksi johtuen kevään leikkauksista. Vanhat pensaat leikattiin lähes maan tasalle ja nyt ne versovat kovaa vauhtia uusia oksia. Mutta ei marjoja. Ehkä ensi vuonna…Näin ollen meillä on vain 2 satoa tuottavaa punaherukkapensasta ja niistäkin toisen marjat ovat kelvanneet erittäin hyvin linnuille. Koska sato on tosiaan vähäistä, niin piti oikein pohtia että mitä marjoista tekisi. Mehuksi niistä ei ainakaan tänä vuonna ole. Ja itse asiassa en edes ole mitenkään punaherukkamehun fani…Sitten muistin lapsuuden herkun eli hennon vaaleanpunaisen vispipuuron! Ei muuta kuin puuron keittoon.
Resepti: Vaniljainen vispipuuro
1 l vettä
5 dl punaherukoita
1 dl sokeria
1 ¾ dl mannasuurimoita
2 tl vaniljasokeria
Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja punaherukat. Keitä noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon mannasuurimot ja anna kiehua miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sekoittele puuroa välillä niin se ei pääse palamaan pohjaan. Jäähdytä puuro haaleaksi ja lisää vaniljasokeri. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Nauti kylmän maidon kanssa.
Porkkanapenkin harvennus jatkuu. Nyt porkkanat ovat jo minikokoisia ja niitä voi napsia syötäväksi. Näin penkkiin jäävät porkkanat saavat lisää kasvutilaa. Tämä on tällaista rennonletkeää kasvimaan hoitoa, oikeasti porkkanat olisi varmaan pitänyt jo alunperin harventaa tarpeeksi etäälle toisistaan… Mutta miniporkkanatkin ovat oikein herkullista syötävää! Ja söpöjäkin ne ovat!
Nämä ensimmäiset makeat miniporkkanat valmistettiin folionyytissä grillissä. Mukaan sujautettiin hieman sitruunatimjamia, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Nam!