Nyt on mustikka-aika ja tänä vuonna mustikoita todellakin riittää. Melkeinpä parasta mustikasta on ihan perinteinen mustikkapiirakka. Piirakantäytteen kerää metsässä ihan hetkessä ja sitten pääseekin jo leipomispuuhiin!
1 pkt murotaikinaa tai itse tehty murotaikina (100 g voita, 2 dl sokeria, 1-2 tl vaniljasokeria, 4 dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa, 1 kananmuna -> nypi voi ja sokeri sekaisin ja lisää nyppien jauhot, lisää lopuksi kananmuna ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja anna levätä hetki jääkaapissa)
400 g mustikoita
0,5-1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
Painele murotaikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita kulhossa marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot. Käädä marjat pohjalle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min.
Yksi kesäisiä lisäke-suosikkeja meillä on Tapenade. Sopivan suolaista ja maukasta grillatun lihan, kalan tai makkaran kylkeen. Ihanaa myös ihan leivän päällä tai vaikka vähän maustamassa vihreää salaattia. Ja miksei sopisi myös uusien perunoiden kanssa!
2,5 dl vihreitä ja mustia oliiveja hienonnettuna
n. 0,5 dl oliiviöljyä
3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna (jos kasvimaalla sattuu kasvamaan peruspersiljaa, niin sekin kyllä käy!)
3 rkl kapriksia
1,5 rkl valkoviinietikkaa (tai punaviinietikka käy myös)
1 rkl kalakastiketta
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl tuoretta oreganoa hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna (siemenet poistettuna)
1 tomaatti pieninä kuutioina
suolaa
mustapippuria
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna tekeytyä pari tuntia jääkaapissa. Tätä herkkua voi tehdä kerralla vaikka tupla-annoksen ja lusikoida puhtaisiin lasipurkkeihin. Tapenade säilyy hyvin jääkaapissa ja ainakaan meillä säilyvyys ei ole muodostunut ongelmaksi, kun se on aina parissa päivässä käytetty!
Lämpimät kesäsäät ovat hellineet Lepolan väkeä ja siksi illoista on nautiskeltu uudella hiekkarannalla. Aika mukava tunne sytyttää pallogrilli kuumenemaan ja upottaa jalat hiekkaan. Erityisen rentouttavalta se on tuntunut, kun on ensin päivän huhkinut savusauna-työmaalla.
Rantakeittiössä eli pallogrillissä on jo valmistunut mm. poroburgereita ja yhtenä iltana grillattiin rantanuotiolla perinteistä grillimakkaraa!
Ensi viikolla saadaan kesävieraita ja toivotaan, että hyvät ilmat jatkuvat sinne asti. Sitten katetaan pitkä pöytä rannalle.
Poroburgereiden tekeminen alkoi poronlihan jauhamisesta. Meillä oli siis pakastimessa jäljellä vielä viime talvena ostettua poroa ja nyt kaikki viimeiset sekalaiset palat jauhettiin lihamyllyllä jauhelihaksi. Osa jauhelihasta sai kaverikseen possun jauhelihaa ja siitä tehtiin lihapullia, osa päätyi burgereiden väliin!

Jauhetusta poronlihasta taputellaan hyvät poropihvit ja sivellään ne rypsiöljyllä sekä maustetaan pinnat suolalla. Sitten vaan grillaamaan ja lopuksi cheddar-juustoviipale pihvin päälle sulamaan.
Sitten onkin enää burgerin kokoamisen aika. Kaurasämpylöihin koottiin tällä kertaa coleslawsalaattia, Dijon-sinappia, ketsuppia, tietysti se poropihvi, tomaattia, salaattia ja pari suolakurkkua.
Ihanat kesäsäät ovat hellineet tällä viikolla Lepolassa! Päivät ovat kuluneet puuhaillessa kaikkea ja kerrankin olen ehtinyt myös nauttia auringosta kirjan äärellä. Niin, ja kesäpuuhien lisäksi olen harrastanut lähialueiden ympäriajoa pyörällä – se on ollut tosi hauskaa. Kyläkauppa on noin 15 km päässä, joten se on oiva pyöräilykohde. Ja eilen otin kohteeksi rautakaupan. Kartta vei minut jännittäville teille, joilla ei ollut nimeä ja joita ei kyllä ihan kaikkia tuntunut olevan olemassakaan. Google maps oli eri mieltä ja ohjasi minut läpi lähes umpimetsien. Mutta perille pääsin rautakauppaan, enkä eksynyt kertaakaan!
Rautakaupan päässä huoltojoukot eli Ville jo odottelikin ja päästiin lastaamaan peräkärry täyteen puutavaraa. Tänään nimittäin jatkuu savusaunan rakennustyöt.
Voiko tätä teidän mielestä kutsua tieksi? Kartan mukaan voi… ja olihan siitä varmaan joku metsäkone joskus mennyt…
Kaikkien metsäreittien jälkeen oli hienoa tulla sivistyksen keskelle ja ylittää rautatie! Junakin tuli juuri silloin!
Viime vuonna päätin, että tänä kesänä meidän kasvishuoneessa keskitytään enemmänkin kurkkuun kuin tomaattiin. Kurkusta saa paljon helpommin reilumman sadon ja meillä sitä ainakin kesäaikaan kuluu vaikka kuinka. Tzatzikia tehdään vähän väliä ja mummon kurkkuja jne….
Eilen havaitsin, että kurkkusesonki on meillä vähitellen alkamassa. Näin ollen sateisesta aamusta huolimatta kumpparit jalkaan ja suunta kohti kasvihuonetta. Ensimmäiset syömäkokoiset kurkut ovat kypsyneet maukkauksi, joten saatiin aamiaisleivälle raikasta päällystettä! Tänä vuonna ensimmäinen kurkkuaamiaisleipä sisälsi ruisleipää, juustoa, italialaista salamia ja oman kasvihuoneen kurkkua. Maistuu sadeaamuna! Ja tietysti muutenkin!