sisustusideat
Kevätpäivitys sisällä
Pienet asiat tekevät iloiseksi, varsinkin kun Helsingin päässä on käynnissä muutto, remontti ja kaikkea… Kaupunkikodin muuton vuoksi Lepolaankin on tullut laatikko jos toinenkin täynnä tavaraa ja siksikin oli kiva saada taloon vähän järjestystä ja tilaa muutamalla pienellä jutulla. Meillä huonekalut ja muut esineet seilaavat kyllä yleensäkin huoneesta toiseen fiiliksen mukaan, mutta nyt oli ihan oikeakin syy, kun piti saada pari muuttolaatikkoa purettua.
Keittiöön muutti valkoinen lipasto olohuoneesta, nyt käyttötarkoituksena apupöytä! Ja samalla lisää kaappitilaa keittiöön…
Olohuone sai koristuksekseen pienen kristallikruunun, joka ei sovi tulevaan kaupunkikotiimme. Mutta Lepolaan se sopii hienosti! Lisäksi järjestimme tilaa työpöydälle, kun nyt näyttää siltä, että jonkin verran tullaan tekemään tässä keväällä etätöitä täältä käsin, joten työpöytä tarvitaan.
Näillä pienillä kevätpäivityksillä kesää kohti! Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus tehdä kevätpäivitykset pihalla ja terassilla. Suunnitelmissa on ainakin, että kesäkeittiö muuttaisi tänä kesänä saunan terassille, jolloin se olisi yhtä lähellä sekä rantaa että talon terassia. Mutta mietitään vielä pari päivää :)
Kevättä, huviloita ja tiikerikakkua
Mistä tietää, että kevät on tullut? Siitä että saunasta pystyy menemään ulos vilvoittelemaan löylyjen välissä ja voi jopa hetken aikaa ihan oikeasti istua ulkona! Ja ihailla siinä samalla järven jään sulamista! Toinen varma kevään merkki Lepolassa oli ilmeisestikin palokärjen tekemä iso pesäkolo haavan rungossa. Tai sitten ison kolon oli nakuttanut tikka etsiessään muhkeita matoja. Mutta enemmän pesältä se kyllä näytti…
Kevättä ja tulevaa kesän huvilakautta voi fiilistellä myös kirjassa nimeltä H niin kuin Huvila. Mukana on myös meidän rakas Lepola. Ja lisäksi 10 muuta ihanaa huvilaa. Kiitokset Ullikselle ja Helille! Oli mukavaa saada olla kirjassanne mukana.
Kirjaa ja kevättä juhlistamaan tänä viikonloppuna leivottiin klassinen tiikerikakku. Ja maistuipa se pitkästä aikaa todella hyvältä!
Risuista ja oksista on moneksi!
Oksistakin voi tehdä vaikka mitä. Se tuli todistettua viime viikonloppuna Lepolassa, kun syksyn ja talven aikana putoilleet oksat ja risut saivat kyytiä oksasilppurissa. Syntyi aivan mahtavaa katetta puiden ja pensaiden juurille kottikärryittäin!
Ja siinä sivussa syntyi tuunausidea, joka vaati toteutuakseen vain rautalankaa! Ja sitähän meillä on aina varastossa lipaston laatikossa…Oksanpätkät sommiteltiin lamppujen jalkojen ympärille ja kietaistiin nippuun rautalangalla. Aika hauskaa!
Muutenkin oli ihana viikonloppu, kun lämpöä riitti ja ensimmäiset kukat valtasivat kukkapenkin. Lidollakin oli koirakaveri mukana ja Allun kaa oli selvästikin tosi kivaa!
Leikkien välissä on aina vahtivuoro :) Nyt tarkkana…
Vanhasta uutta: sohvapöytä
Vanhasta naarmuuntuneesta ja suhteellisen tylsästä viilupintaisesta sohvapöydästä syntyi uutta maalilla ja hiomapaperilla. Ensin hiottiin, sitten maalattiin ja sitten hiottiin taas. Näin saatiin halutunlainen “sopivasti kulunut” pinta. Tässä ennen-jälkeen -kuvat!
Nyt mietinnässä on että mitä hauskaa keksisi näistä vanhoista keittokirjan reseptisivuista….jotain hauskaa näistä vielä kehitetään….
Talven kuulumisia
Lepolaliving:in hiljaiselosta voisi päätellä, että täällä vaan huilitaan kaikki viikonloput. Mutta se ei pidä täysin paikkaansa :). Lähiajan viikonloppuina täällä on tehty pastaa joulupukin tuomalla pastakoneella, tuunattu astiakaappi, keksitty uusia valaisimia ja lisäksi huonekalut ovat vaihtaneet paikkaansa tiiviillä tahdilla huoneesta toiseen. Ruokasali on saanut paitsi astiakaapin myös täysin uuden järjestyksen. Kaikenlaista on siis puuhattu, yhteisenä nimittäjänä kierrättäminen. Kaikki on tehty talosta löytyvillä materiaaleilla.
Oman aikansa viikonlopuista lohkaisevat aina lumityöt ja uunien lämmitys sekä metsälenkit Lidon kanssa. Lumipallojen perässä juoksu tuntuu olevan meidän koiran mielestä maailman hauskinta puuhaa! Sauna on ollut kylmänä loppiaisen jälkeen, ei olla kaikelta muulta puuhalta ehditty pihasaunan lämmitykseen. Tänään kuitenkin urakoitiin polku saunalle – ehkä huomenna saamme nauttia päiväsaunan ihanasta lämmöstä ja tunnelmasta!
Tämän illan kulinaarisena haasteena aiomme valmistaa puuhellan lämmöllä ranskalaisia perunoita tuplafrittauksella. Katsotaan miten käy – perunat on jo viipaloitu ja pilkottu ”tikuiksi”. Tuossa ne pötköttävät vedessä odottamassa kuumaa öljykylpyä…
Vanhasta Ikean kirjakaapista kuoriutui maalin ja sisäverhojen avulla kunnon astiakaappi!
Kattolampun johto + vintiltä löytynyt vanha valaisimen rikkinäinen varjostin + rautalankaa = uusi kattovalaisin ruokasaliin
Vanhasta naulakosta ja parista nipsuvalaisimesta saatiin yhdistetty lukuvalo + tauluvalaisin!
Ihanaa kun välillä paistaa jo kunnon kevätaurinko!
Jääkaapin esiinmarssi
Meille sattuman kautta päätynyt retrojääkaappi on piileskellyt tähän asti portaiden alla ja erilaisten verhojen takana jne… Nyt lopulta se löysi tiensä keittiön paraatipaikalle. Tämä on ollut pitkä tie ja vaatinut hidasta hauduttelua jo parin vuoden ajan. Ensin olin vakaasti sitä mieltä, että jääkaapista pitää hankkiutua saman tien eroon. Sitten pienin askelin keittiö on vähitellen alkanut viitoittaa suuntaan jääkaapin esiinmarssille. Ensin löysimme vintiltä vanhan vaa’an, joka on kuulunut aikanaan talon omistaneelle kauppiaalle. Sitten jossain kohtaa kaakeloin keittiön seinän lattiasta lähes kattoon asti valkoisilla kiiltävillä kaakeleilla. Sitten ruokapöytä siirtyi ruokasaliin ison keittiösaarekkeen tieltä. Viimeinen niitti oli autotallista löytynyt vanha rautainen hyllykkö (edelleen kauppiaan peruja), josta on aikoinaan myyty hilloja ja säilykkeitä. Nyt huomaan, että ympäristö on vähitellen muuttunut niin, että jääkaappi on Lepolassa kuin kotonaan! Kuinka tässä näin kävi ?!?
Vaaleansininen jakkara
Vanhat esineet herättävät erityisiä tunteita. Ne kertovat monta tarinaa ja ajan patina antaa niille luonnetta. Niihin suhtautuu hellästi ja yrittää kaikin tavoin pitää ne ehjänä ja elossa. Vanhat tavarat – ja talot – herättävät minussa suorastaan suojeluvietin. Haluan pelastaa ne kaikki! Yksi Lepolasta löytyneitä suosikki-esineitäni on vaaleansininen jakkara. Se on siro ja kaunislinjainen, olemukseltaan suorastaan runollinen. Ja värikin on tosi söötti. Se on pelastettu Lepolan ullakolta paraatipaikalle. Itse asiassa se on meilläkin palvellut jo monessa eri huoneessa ja eri käyttötarkoituksissa, mutta tällä hetkellä se on pikkupöytänä olohuoneessa. Todennäköisesti hetken päästä se löytää taas uuden paikan kun sisustusvimma iskee. Itse jakkara on jossain vaiheessa kokenut kovia, sen kansi on nimittäin haljennut keskeltä kahtia. Joku muukin ennen minua on pitänyt jakkaraa pelastamisen arvoisena, sillä jakkaran kansi on korjattu istuimen alle naulatulla laudanpätkällä! Kauniimmin ja hellävaraisemminkin korjauksen olisi voinut suorittaa, mutta mielessäni jokatapauksessa kiitän jakkaran edellistä pelastajaa!
Kattilasta siivouskaapiksi
Joskus ratkaisut ovat lähempänä kuin arvaakaan! Tämä jätti-iso kattila on Lepolan löytöjä. Se löytyi aikanaan uunin pankolta ja mitä lie siinä on ennen keitelty. Ehkä talvella kuumaa vettä puuhellalla ennen sisävesijohtoa? Tai sitten jotain ihan muuta. Joka tapauksessa, meillä se on löytänyt nyt uuden elämän “siivouskaappina”. Kattila on niin iso ja korkea, että sinne mahtuvat helposti kaikki tarvittavat siivousaineet ja -liinat. Ja se näyttää aika hauskalta!
Valaisimen uudistus
Tämä vanha Lepolasta löytynyt kattokruunu on jostain syystä lojunut meillä aitassa parin vuoden ajan. Se on ollut jo moneen kertaan lähdössä kaatopaikalle, mutta sinne se ei ole kuitenkaan vielä päätynyt – nyt voi sanoa, että onneksi. Keksin nimittäin eilen, että siitähän saa pienellä kikalla aivan uudennäköisen valaisimen. Ja se kikka on vanha kunnon maali. Ja sopivaa sävyäkin löytyi omasta varastosta!
Ennen maalausta metalliosia hiottiin hieman hienolla hiekkapaperilla, jotta maali tarttuu paremmin. Hiontapöly pitää pyyhkäistä pois pehmeällä harjalla ja sitten vaan maalaamaan. Tämä kattokruunu sai harmaan mattapinnan ja nyt se näyttää aivan erilaiselta. Ensimmäinen kerros siveltiin ja toinen kerros töpötettiin siveltimellä. Näin saadaan rapatulta näyttävä elävä pinta, joka muistuttaa betonia/keramiikkaa. Kattokruunu viimeisteltiin ompelemalla ohuesta puuvillakankaasta suojaputkilo kattojohdon ympärille. Nyt alkaakin näyttää siltä, että tämä kattokruunu taitaakin päätyä meidän Helsingin kotiin!
Tässä oli lähtötilanne.
Hionta ja maalaus tekee ihmeitä!
Ompele haluamastasi kankaasta putkilo peittämään lampun kattojohto. Putkiloa on helppo vaihtaa fiiliksen ja vaikka vuodenajan mukaan.
Valmista tuli!
